Yhden nollasopparin tarina

14.9.2015

 

Yhden nollasopparilaisen tarina

Katja, 25-vuotias kiinteistöpalvelualan työntekijä:

"Olin ollut pitkään työttömänä ja hain lukuisia työpaikkoja. Sitten tarjoutui mahdollisuus johon oli tartuttava, pääsin töihin kotisiivoojaksi. Olin onnellinen saadessani töitä, elämä alkaisi "rullata" ja saisin päiviini sisältöä. Sopimuksessa työajakseni kirjattiin 0 - 38 tuntia viikossa. Tuolloin en ajatellut mitä sopimusmuoto voisi pahimmassa tapauksessa tarkoittaa, koska töitä luvattiin riittävästi.

Noin vuosi töiden aloittamisesta sairastuin. Sairaslomani jälkeen palasin töihin, mutta en pystynyt tekemään töitä joka päivä. Töissä ollessani työnantaja muistutti poissaoloistani ja kertoi, että tämä peli ei vetele. Jouduin uudestaan pitkälle sairauslomalle, koska kuntoni ei ollut vielä riittävän hyvä. Sairaslomani aikana sain kuulla uhkailuja potkuista ja tuntieni laskemisesta nollaan. Minulle kerrottiin, että minua ei kaivata työpaikkaani enää. Työnantajani kertoi minulle kuinka työyhteisö kärsii tällaisesta sairastelusta. Työnantaja määritteli puhelimessa työkykyni ja soveltuvuuteni menneen alalle. Se loukkasi, koska en ole työkyvytön!

Sairaslomani päättyessä tiedustelin töihin paluusta. Vastaus kuului: että sinulle ei ole ensi viikoksi töitä. Viikko jos toinenkin vierähti ja vastaus oli edelleen sama. Viimeisin vastaus oli, että sinulle ei ole näköpiirissä töitä. Tilanne on tällä hetkellä edelleen sama. Olen tunneitta ja tätä on nyt jatkunut kohta 2 kuukautta. Sairasloman aikana ilmeni muitakin ongelmia: palkan perään sai kysellä ja muitakin etuisuuksia oli maksamatta. Tällä hetkellä työnantajani ei vastaa puheluihini tai viesteihini.

Tilanne on aivan hirveä, koska ainoa ulospääsy on uuden työn löytäminen. Jos irtisanoudun, niin minä saan siitä 3 kuukauden karenssin. Hulluinta tässä on se, että tilanne ei edes johdu minusta."